Merja Heino tuo maalauksissaan renessanssin ja barokin arkkitehtonisia ja ornamentaalisia aiheita nykytaiteen kentälle. Alkujaan nämä muotoaiheet ilmenivät antiikin pilareiden kapiteelien achanthus-lehtiaiheissa. Renessanssin ja barokin julkisivuissa ne saivat uusia muotoja sekä niiden myötä uuden nimen - voluutta. Samat muotoaiheet toistuivat myöhempinä vuosisatoina sekä arkkitehtuurissa, että esimerkiksi huonekalujen muotoilussa.

Merja Heinon teoksissa esiintyvä ruudukko taas viittaa renessanssiajan uuteen ajatteluun, jossa järjestelmällisyys ja luokittelu tulivat erityisesti luonnontieteisiin ja arkkitehtuuriin. Taiteilijaa innoittanut esimerkki tästä on, kuinka 1400-luvulla Italiassa vaikuttanut arkkitehti ja kuvanveistäjä Filippo Brunelleschi sai ratkaistuksi Firenzen Duomon valtavan kupolin rakentamisen tekniset ongelmat. Brunelleschi kehitti uuden tiilien ladontatavan ja loi ongelmaan matemaattisen ratkaisun, joka visualisoitui kukan muotoon. Yksinkertaisen muodon äärimmäisen pelkistetyissä suhteissa ja jännitteessä yhdistyvät kauniisti luonnontieteen, matematiikan ja kulttuurin saavutukset.