Rakennustyömaa jyskyttävine koneineen muutti kuvataiteilija Tiina Vainion naapurustoon. Vainio kiinnostui yleisemminkin ihmisen ja koneen välisistä suhteista ja alkoi pohtia, mikä koneissa oikein kiinnostaa ihmistä? Onko se halu nähdä konkreettisesti työnsä tulokset vai kenties halu kokea voiman tunnetta ja sykähdyttäviä hetkiä tonnisten kivenjärkäleiden siirtyessä kirskuen paikoiltaan. Vai onko kyseessä kaipuu miehisiin rooleihin tai lapsuuden leikkeihin? Mitä muuta saavutetaan kuin se, että saadaan työ tehdyksi? Millainen on ihmisen ja koneen tai työkalun liitto?
Esillä on suurikokoisia maalauksia, mutta myös pienemmistä osista koostuvia teossarjoja. Vainio kokeilee mielellään erilaisia tekotapoja. Hän kertoo taideteosten toteuttamisesta:
Ihastuin yllätykselliseen, hempeäänkin tussimaalaustekniikkaan ja kontrastiin, joka syntyi siitä ja suurten maalausteni miehisen jämerästä aiheesta. Lisäksi työstin posliinimaalaustekniikalla maalauksia vanhoista maanrakennuskoneista ja tuokiokuvia työmailta. Tämä posliinilautasille toteutettu teossarja KODIN KALLEUDET täyttää koko seinän, kuten keräilijänkin seinä täyttyy Rörstrandin sinisistä koristelautasista maisemineen.
Osassa taideteoksia innoittajana on ollut tavallinen kotiverstas työkaluineen. Maalauksissa on violetilla ja purppuralla taustalla käsityökaluja. Työkalujen metalliosissa on käytetty jalometalleja, hopeaa ja palladiumia. Metalli hohtaa kauniisti korostaen näiden esineiden, pikku aarteiden, tärkeyttä ja arvoa omistajalleen. Verstaan tunnelma on harras, lähes pyhä.
Verstaaseen mennessä tuntuu kuin saapuisi salaiseen rituaalikammioon, jonka seinillä hohtavat rituaalien välineen, työkalut. Verstas voi olla tila hiljentymiseen, hiljainen matka omaan itseen. Siellä saa olla sellainen kuin on. Siellä saa palata lapsuuden leikkeihin ja puuhasteluun vailla kiirettä. Saa rauhassa näperrellä, mitä lystää. Hyödytöntä tai hyödyllistä. Välttämättä olennaista ei olekaan tekeminen, vaan oleminen ja tietoisuus omasta rauhasta ja määräysvallasta. Verstaalla on usein myös vanhaa rompetta, menneisyys on läsnä, ympärillä on jotain pysyvää ja muistot ovat lähellä.

Ihanat koneet -kirjanen
Näyttelyyn liittyy kirjanen, johon Vainio on haastatellut kahta maanrakennusalan ammattilaista ja yhtä kotiverstaan amatööriä työkalujensa ympäröimänä. Taiteen tohtori Mari Krappala on kirjoittanut artikkeleita koneen ja ihmisen suhteesta ja lisäksi Vainion maalaukset tuovat oman höysteensä kirjaseen. Konemiehen elämä tuodaan lähemmäs meitä jokaista ja samalla tuodaan ehkä konemies lähemmäs taidetta.
Tiina Vainio on turkulainen kuvataiteilija. Hän on työskennellyt laaja-alaisesti taiteen kentällä: yksityisnäyttelyiden lisäksi hän on ollut suunnittelemassa puistoja, tehnyt ympäristö- ja yhteisötaidetta sekä lukuisia julkisia taideteoksia. Vainion teoksia on monissa merkittävissä kokoelmissa (Nykytaiteen museo KIASMA/valtio, Koneen Säätiö, Turun ja Tampereen kaupungit, Turun taidemuseo ym.). Vainio on koulutukseltaan kuvataiteilija, taidepedagogi ja juristi. Kotimaan taideopintojen lisäksi hän on opiskellut maalausta mm. Pietarin Taideakatemiassa.